huokailu

Suomi

Substantiivi

huokailu (2)

huokaileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈhuo̯kɑi̯lu/
tavutus: huo‧kai‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	huokailu	huokailut
genetiivi	huokailun	huokailujen huokailuiden huokailuitten
partitiivi	huokailua	huokailuita huokailuja
akkusatiivi	huokailu; huokailun	huokailut
sisäpaikallissijat
inessiivi	huokailussa	huokailuissa
elatiivi	huokailusta	huokailuista
illatiivi	huokailuun	huokailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	huokailulla	huokailuilla
ablatiivi	huokailulta	huokailuilta
allatiivi	huokailulle	huokailuille
muut sijamuodot
essiivi	huokailuna	huokailuina
translatiivi	huokailuksi	huokailuiksi
abessiivi	huokailutta	huokailuitta
instruktiivi	–	huokailuin
komitatiivi	–	huokailuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	huokailu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi huokailla (vokaalivartalo huokaile- ) + johdin -u

Käännökset

1. huokaileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

huokailu Kielitoimiston sanakirjassa