huokailu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huokailu (2)

  1. huokaileminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhuo̯kɑi̯lu/
  • tavutus: huo‧kai‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huokailu huokailut
genetiivi huokailun huokailujen
huokailuiden
huokailuitten
partitiivi huokailua huokailuita
huokailuja
akkusatiivi huokailu;
huokailun
huokailut
sisäpaikallissijat
inessiivi huokailussa huokailuissa
elatiivi huokailusta huokailuista
illatiivi huokailuun huokailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huokailulla huokailuilla
ablatiivi huokailulta huokailuilta
allatiivi huokailulle huokailuille
muut sijamuodot
essiivi huokailuna huokailuina
translatiivi huokailuksi huokailuiksi
abessiivi huokailutta huokailuitta
instruktiivi huokailuin
komitatiivi huokailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huokailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]