huojuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]huojuminen (38)
- teonnimi verbistä huojua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huojuminen | huojumiset |
| genetiivi | huojumisen | huojumisten huojumisien |
| partitiivi | huojumista | huojumisia |
| akkusatiivi | huojuminen; huojumisen |
huojumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huojumisessa | huojumisissa |
| elatiivi | huojumisesta | huojumisista |
| illatiivi | huojumiseen | huojumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huojumisella | huojumisilla |
| ablatiivi | huojumiselta | huojumisilta |
| allatiivi | huojumiselle | huojumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huojumisena (huojumisna) |
huojumisina |
| translatiivi | huojumiseksi | huojumisiksi |
| abessiivi | huojumisetta | huojumisitta |
| instruktiivi | – | huojumisin |
| komitatiivi | – | huojumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huojumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huojumis- | |