huojennus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huojennus (39)

  1. huojentuminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhuo̯jenːus/
  • tavutus: huo‧jen‧nus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huojennus huojennukset
genetiivi huojennuksen huojennusten
huojennuksien
partitiivi huojennusta huojennuksia
akkusatiivi huojennus;
huojennuksen
huojennukset
sisäpaikallissijat
inessiivi huojennuksessa huojennuksissa
elatiivi huojennuksesta huojennuksista
illatiivi huojennukseen huojennuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi huojennuksella huojennuksilla
ablatiivi huojennukselta huojennuksilta
allatiivi huojennukselle huojennuksille
muut sijamuodot
essiivi huojennuksena huojennuksina
translatiivi huojennukseksi huojennuksiksi
abessiivi huojennuksetta huojennuksitta
instruktiivi huojennuksin
komitatiivi huojennuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huojennukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
huojennus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä huojentua (huojennu- + -s)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

verohuojennus, veronhuojennus

Aiheesta muualla[muokkaa]