Siirry sisältöön

huoata

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

huoata (?, Katso oikea taivutustyyppi täältä) (taivutus)

  1. huokaista, hengähtää
    Selvittyään tilanteesta hän huokasi helpotuksesta.
  2. levähtää, hengähtää
    Huokaa jo vähän.
    Huoataan vähän, ettei ota liikaa voimille.
    Kyllä minun pitää oikaista penkille vähän huokaamaan.
    Savisella kynnöksellä täytyy hevoselle suoda tilaisuus huoata.
  3. (kuvaannollisesti) olla ahdistuksessa, vaivassa, näännyksissä, kärsiä
  4. (kuvaannollisesti) ikävöidä, surra
  5. luonnosta humista, kohista, tohista
    metsä huokaa
    Tuuli huokaa latvustossa.
    Siellä meri huokaa raskaasti.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhuo̯ɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: huo‧a‧ta

Etymologia

[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • huoata Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.