huoata
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
huoata (?, Katso oikea taivutustyyppi täältä) (taivutus)
- huokaista, hengähtää
- Selvittyään tilanteesta hän huokasi helpotuksesta.
- levähtää, hengähtää
- Huokaa jo vähän.
- Huoataan vähän, ettei ota liikaa voimille.
- Kyllä minun pitää oikaista penkille vähän huokaamaan.
- Savisella kynnöksellä täytyy hevoselle suoda tilaisuus huoata.
- (kuvaannollisesti) olla ahdistuksessa, vaivassa, näännyksissä, kärsiä
- (kuvaannollisesti) ikävöidä, surra
- luonnosta humista, kohista, tohista
- metsä huokaa
- Tuuli huokaa latvustossa.
- Siellä meri huokaa raskaasti.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhuo̯ɑt̪ɑˣ/
- tavutus: huo‧a‧ta
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.