huoahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huoahdus (39)

  1. huoahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhuo̯ɑhdus/
  • tavutus: huo‧ah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huoahdus huoahdukset
genetiivi huoahduksen huoahdusten
huoahduksien
partitiivi huoahdusta huoahduksia
akkusatiivi huoahdus;
huoahduksen
huoahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi huoahduksessa huoahduksissa
elatiivi huoahduksesta huoahduksista
illatiivi huoahdukseen huoahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi huoahduksella huoahduksilla
ablatiivi huoahdukselta huoahduksilta
allatiivi huoahdukselle huoahduksille
muut sijamuodot
essiivi huoahduksena huoahduksina
translatiivi huoahdukseksi huoahduksiksi
abessiivi huoahduksetta huoahduksitta
instruktiivi huoahduksin
komitatiivi huoahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huoahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
huoahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä huoahtaa (huoahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]