hunninko

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hunninko (1-G)

  1. (kuvaannollisesti, sanonnoissa ”joutua hunningolle, olla hunningolla") vailla hoitoa tai järjestystä oleva tila

Etymologia[muokkaa]

Unto Salon mukaan sana on merkinnyt rautakauden aikaista polttohautauskumpua, jota on samalla käytetty myös tunkiona talousjätteelle. Vrt. viron hunnik ’kasa, läjä’.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Juha Kuisma: Tupenrapinat — Idiomeja ajan uumenista, s. 39–40. Maahenki, 2015. ISBN 978-952-301-052-9.