hummeli
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hummeli (6)
- sitran tapainen ruotsalainen perinnesoitin
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hummeli | hummelit |
| genetiivi | hummelin | hummelien hummeleiden hummeleitten |
| partitiivi | hummelia | hummeleita hummeleja |
| akkusatiivi | hummeli; hummelin |
hummelit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hummelissa | hummeleissa |
| elatiivi | hummelista | hummeleista |
| illatiivi | hummeliin | hummeleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hummelilla | hummeleilla |
| ablatiivi | hummelilta | hummeleilta |
| allatiivi | hummelille | hummeleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hummelina | hummeleina |
| translatiivi | hummeliksi | hummeleiksi |
| abessiivi | hummelitta | hummeleitta |
| instruktiivi | – | hummelein |
| komitatiivi | – | hummeleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hummeli- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |