hulluus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hulluus (40)

  1. mielenvikaisuus
  2. järjettömyys, mielettömyys
    sulaa hulluutta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhulːuːs/
  • tavutus: hul‧luus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hulluus hulluudet
genetiivi hulluuden hulluuksien
partitiivi hulluutta hulluuksia
akkusatiivi hulluus;
hulluuden
hulluudet
sisäpaikallissijat
inessiivi hulluudessa hulluuksissa
elatiivi hulluudesta hulluuksista
illatiivi hulluuteen hulluuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hulluudella hulluuksilla
ablatiivi hulluudelta hulluuksilta
allatiivi hulluudelle hulluuksille
muut sijamuodot
essiivi hulluutena hulluuksina
translatiivi hulluudeksi hulluuksiksi
abessiivi hulluudetta hulluuksitta
instruktiivi hulluuksin
komitatiivi hulluuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hulluude-
vahva vartalo hulluute-
konsonantti-
vartalo
hulluut-

Etymologia[muokkaa]

sanan hullu vartalosta hull- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hulluus Kielitoimiston sanakirjassa