hulinointi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- käyttäytyminen epäjärjestystä aiheuttaen; sosiaalisesti paheksuttava rehvakas käytös
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhuliˌnoi̯nt̪i/
- tavutus: hu‧li‧noin‧ti
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hulinointi | hulinoinnit |
| genetiivi | hulinoinnin | hulinointien (hulinointein) |
| partitiivi | hulinointia | hulinointeja |
| akkusatiivi | hulinointi; hulinoinnin |
hulinoinnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hulinoinnissa | hulinoinneissa |
| elatiivi | hulinoinnista | hulinoinneista |
| illatiivi | hulinointiin | hulinointeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hulinoinnilla | hulinoinneilla |
| ablatiivi | hulinoinnilta | hulinoinneilta |
| allatiivi | hulinoinnille | hulinoinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hulinointina | hulinointeina |
| translatiivi | hulinoinniksi | hulinoinneiksi |
| abessiivi | hulinoinnitta | hulinoinneitta |
| instruktiivi | – | hulinoinnein |
| komitatiivi | – | hulinointeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hulinoinni- | |
| vahva vartalo | hulinointi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |