hujoppi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hujoppi (5-B)[1]

  1. (puhekieltä, usein haukkumanimi) pitkä, laiha ihminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhujopːi/
  • tavutus: hu‧jop‧pi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hujoppi hujopit
genetiivi hujopin hujoppien
(hujoppein)
partitiivi hujoppia hujoppeja
akkusatiivi hujoppi;
hujopin
hujopit
sisäpaikallissijat
inessiivi hujopissa hujopeissa
elatiivi hujopista hujopeista
illatiivi hujoppiin hujoppeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hujopilla hujopeilla
ablatiivi hujopilta hujopeilta
allatiivi hujopille hujopeille
muut sijamuodot
essiivi hujoppina hujoppeina
translatiivi hujopiksi hujopeiksi
abessiivi hujopitta hujopeitta
instruktiivi hujopein
komitatiivi hujoppeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hujopi-
vahva vartalo hujoppi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hujoppi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-B