huiskutus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
huiskutus (39)
- huiskuttaminen
- "Oh hoh herroiksi. Voi sitä hujan huiskutusta", sanoi pappi kun Tornion kaupungin katuja käveli ja heilutteli kulliaan.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhui̯skut̪us/
- tavutus: huis‧ku‧tus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huiskutus | huiskutukset |
| genetiivi | huiskutuksen | huiskutusten huiskutuksien |
| partitiivi | huiskutusta | huiskutuksia |
| akkusatiivi | huiskutus; huiskutuksen |
huiskutukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huiskutuksessa | huiskutuksissa |
| elatiivi | huiskutuksesta | huiskutuksista |
| illatiivi | huiskutukseen | huiskutuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huiskutuksella | huiskutuksilla |
| ablatiivi | huiskutukselta | huiskutuksilta |
| allatiivi | huiskutukselle | huiskutuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huiskutuksena | huiskutuksina |
| translatiivi | huiskutukseksi | huiskutuksiksi |
| abessiivi | huiskutuksetta | huiskutuksitta |
| instruktiivi | – | huiskutuksin |
| komitatiivi | – | huiskutuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huiskutukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huiskutus- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä huiskuttaa (huiskut- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. huiskuttaminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- huiskutus Kielitoimiston sanakirjassa