huipukkuus
Suomi[muokkaa]
A: huipukas eli leptokurtinen,
B: mesokurtinen,
C: laakea eli platykurtinen,
D: tasainen jakauma
Substantiivi[muokkaa]
huipukkuus (40)
- (tilastotiede) eräs tilastollisia jakaumia kuvaava suhteellinen tunnusluku, joka kuvaajassa näkyy sen litteytenä tai terävyytenä verrattuna toiseen jakaumaan, jolla on yhtä suuri varianssi
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huipukkuus | huipukkuudet |
| genetiivi | huipukkuuden | huipukkuuksien |
| partitiivi | huipukkuutta | huipukkuuksia |
| akkusatiivi | huipukkuus; huipukkuuden |
huipukkuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huipukkuudessa | huipukkuuksissa |
| elatiivi | huipukkuudesta | huipukkuuksista |
| illatiivi | huipukkuuteen | huipukkuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huipukkuudella | huipukkuuksilla |
| ablatiivi | huipukkuudelta | huipukkuuksilta |
| allatiivi | huipukkuudelle | huipukkuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huipukkuutena | huipukkuuksina |
| translatiivi | huipukkuudeksi | huipukkuuksiksi |
| abessiivi | huipukkuudetta | huipukkuuksitta |
| instruktiivi | – | huipukkuuksin |
| komitatiivi | – | huipukkuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | huipukkuude- | |
| vahva vartalo | huipukkuute- | |
| konsonantti- vartalo |
huipukkuut- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos adjektiivista huipukas (huipukk- + -uus)
Käännökset[muokkaa]
1. tunnusluku; kuvaajan litteys/terävyys
|