huipukkuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
huipukkuus (40)
- (tilastotiede) eräs tilastollisia jakaumia kuvaava suhteellinen tunnusluku, joka kuvaajassa näkyy sen litteytenä tai terävyytenä verrattuna toiseen jakaumaan, jolla on yhtä suuri varianssi
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huipukkuus | huipukkuudet |
genetiivi | huipukkuuden | huipukkuuksien |
partitiivi | huipukkuutta | huipukkuuksia |
akkusatiivi | huipukkuus; huipukkuuden |
huipukkuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huipukkuudessa | huipukkuuksissa |
elatiivi | huipukkuudesta | huipukkuuksista |
illatiivi | huipukkuuteen | huipukkuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huipukkuudella | huipukkuuksilla |
ablatiivi | huipukkuudelta | huipukkuuksilta |
allatiivi | huipukkuudelle | huipukkuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huipukkuutena | huipukkuuksina |
translatiivi | huipukkuudeksi | huipukkuuksiksi |
abessiivi | huipukkuudetta | huipukkuuksitta |
instruktiivi | – | huipukkuuksin |
komitatiivi | – | huipukkuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | huipukkuude- | |
vahva vartalo | huipukkuute- | |
konsonantti- vartalo |
huipukkuut- |
Etymologia[muokkaa]
johdos adjektiivista huipukas (huipukk- + -uus)
Käännökset[muokkaa]
1. tunnusluku; kuvaajan litteys/terävyys
|