huimaavuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huimaavuus (40)

  1. se, että on huimaava

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhui̯mɑːʋuːs/
  • tavutus: hui‧maa‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huimaavuus huimaavuudet
genetiivi huimaavuuden huimaavuuksien
partitiivi huimaavuutta huimaavuuksia
akkusatiivi huimaavuus;
huimaavuuden
huimaavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi huimaavuudessa huimaavuuksissa
elatiivi huimaavuudesta huimaavuuksista
illatiivi huimaavuuteen huimaavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi huimaavuudella huimaavuuksilla
ablatiivi huimaavuudelta huimaavuuksilta
allatiivi huimaavuudelle huimaavuuksille
muut sijamuodot
essiivi huimaavuutena huimaavuuksina
translatiivi huimaavuudeksi huimaavuuksiksi
abessiivi huimaavuudetta huimaavuuksitta
instruktiivi huimaavuuksin
komitatiivi huimaavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo huimaavuude-
vahva vartalo huimaavuute-
konsonantti-
vartalo
huimaavuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan huimaava vartalosta huimaav- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]