huijannut
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]huijannut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä huijata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huijannut | huijanneet |
| genetiivi | huijanneen | huijanneiden huijanneitten |
| partitiivi | huijannutta | huijanneita |
| akkusatiivi | huijannut; huijanneen | huijanneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huijanneessa | huijanneissa |
| elatiivi | huijanneesta | huijanneista |
| illatiivi | huijanneeseen | huijanneisiin huijanneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huijanneella | huijanneilla |
| ablatiivi | huijanneelta | huijanneilta |
| allatiivi | huijanneelle | huijanneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huijanneena | huijanneina |
| translatiivi | huijanneeksi | huijanneiksi |
| abessiivi | huijanneetta | huijanneitta |
| instruktiivi | – | huijannein |
| komitatiivi | – | huijanneine |