huijaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
huijaaminen (38)
- teonnimi verbistä huijata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huijaaminen | huijaamiset |
| genetiivi | huijaamisen | huijaamisten huijaamisien |
| partitiivi | huijaamista | huijaamisia |
| akkusatiivi | huijaaminen; huijaamisen |
huijaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huijaamisessa | huijaamisissa |
| elatiivi | huijaamisesta | huijaamisista |
| illatiivi | huijaamiseen | huijaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huijaamisella | huijaamisilla |
| ablatiivi | huijaamiselta | huijaamisilta |
| allatiivi | huijaamiselle | huijaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huijaamisena (huijaamisna) |
huijaamisina |
| translatiivi | huijaamiseksi | huijaamisiksi |
| abessiivi | huijaamisetta | huijaamisitta |
| instruktiivi | – | huijaamisin |
| komitatiivi | – | huijaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huijaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huijaamis- | |