houre

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

houre (48)[1]

  1. sairauden, nälän tai vastaavan aiheuttama sekavuus
  2. (kuvaannollisesti) epärealistinen kuvitelma, valveuni, tuulentupa
    Hänen unelmansa ovat pelkkää houretta!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhou̯reˣ/
  • tavutus: hou‧re

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi houre houreet
genetiivi houreen houreiden
houreitten
partitiivi houretta houreita
akkusatiivi houre;
houreen
houreet
sisäpaikallissijat
inessiivi houreessa houreissa
elatiivi houreesta houreista
illatiivi houreeseen houreisiin
houreihin
ulkopaikallissijat
adessiivi houreella houreilla
ablatiivi houreelta houreilta
allatiivi houreelle houreille
muut sijamuodot
essiivi houreena houreina
translatiivi houreeksi houreiksi
abessiivi houreetta houreitta
instruktiivi hourein
komitatiivi houreine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo houree-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
houret-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hourekuva, houretila, houreuni, kuumehoure

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • houre Kielitoimiston sanakirjassa

Keskienglanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

houre

  1. tunti
  2. hetki, tovi, tuokio
  3. (kristinusko) hetkipalvelus
  4. (kristinusko) edelliseen sisältyvä rukous

Pronomini[muokkaa]

houre

  1. (persoonapronomini, taivutusmuoto) rinnakkainen kirjoitusasu sanasta oure

Muinaisranska[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

houre f.

  1. tunti
  2. hetki, oikea aika (jonkin tekemiseksi)

Valloni[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

houre f.

  1. huora, prostituoitu
  2. lunttu, rivo nainen

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48