hor
 |
Ruotsi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hor n. (yks. määr. horet [luo], ei monikkoa)
- (vanhahtava) huorinteko
Serbia
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hȏr m. (kyrillinen хор) (monikko hórovi)
Taivutus
[muokkaa]| yksikkö | monikko | |
| nominatiivi | hor | horovi |
| genetiivi | hora | horova |
| datiivi-lokatiivi | horu | horovima |
| akkusatiivi | hor | horove |
| vokatiivi | hore | horovi |
| instrumentaali | horom | horovima |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- Николић, Мирослав (2011): hor, Речник српскога језика, ISBN 978-86-7946-004-2, s. 1439