hokema
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hokema (10)
- jokin jota hoetaan, usein toistettava lausahdus
- "VR:n junat ovat aina myöhässä" on narsistien makeanmakuinen hokema, jota he toistelevat vammaisesti, vaikka eivät ole itse matkustaneet VR:n junilla kymmeneen vuoteen.
- 60-luvun yhteiskunta-poliittisessa keskustelussa syntyi hokema "henkilökohtainen on poliittista". (blogi, lily.fi)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhokemɑ/
- tavutus: ho‧ke‧ma
Etymologia
[muokkaa]Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |||
| kieliopilliset sijamuodot | |||||
| nominatiivi | hokema | hokemat | |||
| genetiivi | hokeman | hokemien (hokemain) | |||
| partitiivi | hokemaa | hokemia | |||
| akkusatiivi | hokema; hokeman |
hokemat | |||
| sisäpaikallissijat | |||||
| inessiivi | hokemassa | hokemissa | |||
| elatiivi | hokemasta | hokemista | |||
| illatiivi | hokemaan | hokemiin | |||
| ulkopaikallissijat | |||||
| adessiivi | hokemalla | hokemilla | |||
| ablatiivi | hokemalta | hokemilta | |||
| allatiivi | hokemalle | hokemille | |||
| muut sijamuodot | |||||
| essiivi | hokemana | hokemina | |||
| translatiivi | hokemaksi | hokemiksi | |||
| abessiivi | hokematta | hokemitta | |||
| instruktiivi | – | hokemin | |||
| komitatiivi | – | hokemine- + omistusliite | |||
| vartalot | |||||
| vokaalivartalo | hokema- | ||||
| heikko vartalo | - | ||||
| vahva vartalo | - | konsonantti- vartalo |
- | ||
Käännökset
[muokkaa]1. usein toistettava lausahdus
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- hokema Kielitoimiston sanakirjassa