hokema

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hokema (10)

  1. jokin jota hoetaan, usein toistettava lausahdus
    60-luvun yhteiskunta-poliittisessa keskustelussa syntyi hokema "henkilökohtainen on poliittista". (blogi, lily.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhokemɑ/
  • tavutus: ho‧ke‧ma

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä hokea (hoke- + -ma)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hokema hokemat
genetiivi hokeman hokemien
(hokemain)
partitiivi hokemaa hokemia
akkusatiivi hokema;
hokeman
hokemat
sisäpaikallissijat
inessiivi hokemassa hokemissa
elatiivi hokemasta hokemista
illatiivi hokemaan hokemiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hokemalla hokemilla
ablatiivi hokemalta hokemilta
allatiivi hokemalle hokemille
muut sijamuodot
essiivi hokemana hokemina
translatiivi hokemaksi hokemiksi
abessiivi hokematta hokemitta
instruktiivi hokemin
komitatiivi hokemine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hokema-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]