hoiva
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hoiva (10)
- huolenpito
- Sairas lapsi vaati tavallista enemmän hoivaa ja huomiota.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhoi̯ʋɑ/
- tavutus: hoi‧va
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hoiva | hoivat |
| genetiivi | hoivan | hoivien (hoivain) |
| partitiivi | hoivaa | hoivia |
| akkusatiivi | hoiva; hoivan |
hoivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hoivassa | hoivissa |
| elatiivi | hoivasta | hoivista |
| illatiivi | hoivaan | hoiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hoivalla | hoivilla |
| ablatiivi | hoivalta | hoivilta |
| allatiivi | hoivalle | hoiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hoivana | hoivina |
| translatiivi | hoivaksi | hoiviksi |
| abessiivi | hoivatta | hoivitta |
| instruktiivi | – | hoivin |
| komitatiivi | – | hoivine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hoiva- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |