hohto

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hohto (1-F)

  1. hohtamisen ilmentymä
  2. (kuvaannollisesti) viehätys, hienous
    Vuosikymmenien saatossa elintason kohotessa nakeista katosi hohto ja perunasalaatistakin tuli jokapäiväistä ruokaa jota saa marketista. (yle.fi)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hohto hohdot
genetiivi hohdon hohtojen
partitiivi hohtoa hohtoja
akkusatiivi hohto; hohdon hohdot
sisäpaikallissijat
inessiivi hohdossa hohdoissa
elatiivi hohdosta hohdoista
illatiivi hohtoon hohtoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hohdolla hohdoilla
ablatiivi hohdolta hohdoilta
allatiivi hohdolle hohdoille
muut sijamuodot
essiivi hohtona hohtoina
translatiivi hohdoksi hohdoiksi
abessiivi hohdotta hohdoitta
instruktiivi hohdoin
komitatiivi hohtoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

helmiäishohto, hohtodiodi, hohtopurkaus, hohtovalo, metallihohto

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hohto Kielitoimiston sanakirjassa