hohtimet
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]hohtimet (33-F) (monikollinen)
- kirvesmiehen käyttämät erikoispihdit, joilla irrotetaan nauloja
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhoht̪imet̪/
- tavutus: hoh‧ti‧met
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | – | hohtimet |
| genetiivi | – | hohtimien hohdinten |
| partitiivi | – | hohtimia |
| akkusatiivi | –; – |
hohtimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | – | hohtimissa |
| elatiivi | – | hohtimista |
| illatiivi | – | hohtimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | – | hohtimilla |
| ablatiivi | – | hohtimilta |
| allatiivi | – | hohtimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | – | hohtimina |
| translatiivi | – | hohtimiksi |
| abessiivi | – | hohtimitta |
| instruktiivi | – | hohtimin |
| komitatiivi | – | hohtimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hohtime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hohdin- | |
Etymologia
[muokkaa]mukautunut germaanisesta sanueesta (vrt. nykyruotsin hovtång, saksan Hufzange, tanskan hovtang < ’kavio’ + ’pihdit’)[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- hohtimet Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”hohtimet”.