hohotus

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hohotus (39)[1]

  1. äänekäs nauru, hohottaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈhohotus]
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: ho‧ho‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hohotus hohotukset
genetiivi hohotuksen hohotusten
hohotuksien
partitiivi hohotusta hohotuksia
akkusatiivi hohotus; hohotuksen hohotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi hohotuksessa hohotuksissa
elatiivi hohotuksesta hohotuksista
illatiivi hohotukseen hohotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hohotuksella hohotuksilla
ablatiivi hohotukselta hohotuksilta
allatiivi hohotukselle hohotuksille
muut sijamuodot
essiivi hohotuksena hohotuksina
translatiivi hohotukseksi hohotuksiksi
abessiivi hohotuksetta hohotuksitta
instruktiivi hohotuksin
komitatiivi hohotuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

  • onomatopoeesi

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

=Synonyymit[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

naurunhohotus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hohotus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39