hivutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hivutus (39)

  1. hivuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhiʋut̪us/
  • tavutus: hi‧vu‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hivutus hivutukset
genetiivi hivutuksen hivutusten
hivutuksien
partitiivi hivutusta hivutuksia
akkusatiivi hivutus;
hivutuksen
hivutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi hivutuksessa hivutuksissa
elatiivi hivutuksesta hivutuksista
illatiivi hivutukseen hivutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hivutuksella hivutuksilla
ablatiivi hivutukselta hivutuksilta
allatiivi hivutukselle hivutuksille
muut sijamuodot
essiivi hivutuksena hivutuksina
translatiivi hivutukseksi hivutuksiksi
abessiivi hivutuksetta hivutuksitta
instruktiivi hivutuksin
komitatiivi hivutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hivutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hivutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä hivuttaa (hivut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

sakinhivutus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hivutus Kielitoimiston sanakirjassa