hivuttautuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hivuttautuminen (38)
- teonnimi verbistä hivuttautua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hivuttautuminen | hivuttautumiset |
| genetiivi | hivuttautumisen | hivuttautumisten hivuttautumisien |
| partitiivi | hivuttautumista | hivuttautumisia |
| akkusatiivi | hivuttautuminen; hivuttautumisen |
hivuttautumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hivuttautumisessa | hivuttautumisissa |
| elatiivi | hivuttautumisesta | hivuttautumisista |
| illatiivi | hivuttautumiseen | hivuttautumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hivuttautumisella | hivuttautumisilla |
| ablatiivi | hivuttautumiselta | hivuttautumisilta |
| allatiivi | hivuttautumiselle | hivuttautumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hivuttautumisena (hivuttautumisna) |
hivuttautumisina |
| translatiivi | hivuttautumiseksi | hivuttautumisiksi |
| abessiivi | hivuttautumisetta | hivuttautumisitta |
| instruktiivi | – | hivuttautumisin |
| komitatiivi | – | hivuttautumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hivuttautumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hivuttautumis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi hivuttautua + johdin -minen