hionta

Suomi

Substantiivi

hionta (9-J)

hiominen; se, että hiotaan

Ääntäminen

IPA: /ˈhiont̪ɑ/
tavutus: hi‧on‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hionta	hionnat
genetiivi	hionnan	hiontojen (hiontain)
partitiivi	hiontaa	hiontoja
akkusatiivi	hionta; hionnan	hionnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	hionnassa	hionnoissa
elatiivi	hionnasta	hionnoista
illatiivi	hiontaan	hiontoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hionnalla	hionnoilla
ablatiivi	hionnalta	hionnoilta
allatiivi	hionnalle	hionnoille
muut sijamuodot
essiivi	hiontana	hiontoina
translatiivi	hionnaksi	hionnoiksi
abessiivi	hionnatta	hionnoitta
instruktiivi	–	hionnoin
komitatiivi	–	hiontoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	hionna-
vahva vartalo	hionta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi hioa + johdin -nta

Käännökset

1. hiominen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

hiontamuoto, karkeishionta, lasinhionta, märkähionta, timantinhionta, vesihionta

Aiheesta muualla

hionta Kielitoimiston sanakirjassa
hionta Tieteen termipankissa