hima
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hima (9)
- (slangia) koti
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhimɑ/
- tavutus: hi‧ma
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hima | himat |
| genetiivi | himan | himojen (himain) |
| partitiivi | himaa | himoja |
| akkusatiivi | hima; himan |
himat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | himassa | himoissa |
| elatiivi | himasta | himoista |
| illatiivi | himaan | himoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | himalla | himoilla |
| ablatiivi | himalta | himoilta |
| allatiivi | himalle | himoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | himana | himoina |
| translatiivi | himaksi | himoiksi |
| abessiivi | himatta | himoitta |
| instruktiivi | – | himoin |
| komitatiivi | – | himoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hima- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- hima Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 161 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Tšamorro
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hima
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Paunonen, Heikki: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 296. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.