hima

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hima (9)[1]

  1. (slangia) koti

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhimɑ/
  • tavutus: hi‧ma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hima himat
genetiivi himan himojen
(himain)
partitiivi himaa himoja
akkusatiivi hima;
himan
himat
sisäpaikallissijat
inessiivi himassa himoissa
elatiivi himasta himoista
illatiivi himaan himoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi himalla himoilla
ablatiivi himalta himoilta
allatiivi himalle himoille
muut sijamuodot
essiivi himana himoina
translatiivi himaksi himoiksi
abessiivi himatta himoitta
instruktiivi himoin
komitatiivi himoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Ruotsin sanasta hem.[2]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hima Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
  2. Paunonen, Heikki: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 296. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.