hima
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (slangia) koti
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhimɑ/
- tavutus: hi‧ma
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hima | himat |
genetiivi | himan | himojen (himain) |
partitiivi | himaa | himoja |
akkusatiivi | hima; himan |
himat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | himassa | himoissa |
elatiivi | himasta | himoista |
illatiivi | himaan | himoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | himalla | himoilla |
ablatiivi | himalta | himoilta |
allatiivi | himalle | himoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | himana | himoina |
translatiivi | himaksi | himoiksi |
abessiivi | himatta | himoitta |
instruktiivi | – | himoin |
komitatiivi | – | himoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hima- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hima Kielitoimiston sanakirjassa
Tšamorro[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hima
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
- ↑ Paunonen, Heikki: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 296. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.