hima

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hima (9)[1]

  1. (slangia) talo, koti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hima himat
genetiivi himan himojen
(himain)
partitiivi himaa himoja
akkusatiivi hima; himan himat
sisäpaikallissijat
inessiivi himassa himoissa
elatiivi himasta himoista
illatiivi himaan himoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi himalla himoilla
ablatiivi himalta himoilta
allatiivi himalle himoille
muut sijamuodot
essiivi himana himoina
translatiivi himaksi himoiksi
abessiivi himatta himoitta
instruktiivi himoin
komitatiivi himoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Johdettu englannin kielen sanasta home.

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9