hilpeys
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hilpeys (40)
- se, että on hilpeä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhilpeys/ tai /ˈhilpey̯s/
- tavutus: hil‧pe‧ys / hil‧peys
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hilpeys | hilpeydet |
| genetiivi | hilpeyden | hilpeyksien |
| partitiivi | hilpeyttä | hilpeyksiä |
| akkusatiivi | hilpeys; hilpeyden |
hilpeydet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hilpeydessä | hilpeyksissä |
| elatiivi | hilpeydestä | hilpeyksistä |
| illatiivi | hilpeyteen | hilpeyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hilpeydellä | hilpeyksillä |
| ablatiivi | hilpeydeltä | hilpeyksiltä |
| allatiivi | hilpeydelle | hilpeyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hilpeytenä | hilpeyksinä |
| translatiivi | hilpeydeksi | hilpeyksiksi |
| abessiivi | hilpeydettä | hilpeyksittä |
| instruktiivi | – | hilpeyksin |
| komitatiivi | – | hilpeyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hilpeyde- | |
| vahva vartalo | hilpeyte- | |
| konsonantti- vartalo |
hilpeyt- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. hilpeys
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- hilpeys Kielitoimiston sanakirjassa