hilloke
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- marjoista tai hedelmistä tehty hiukan keittäen tai keittämättä tehty säilyke tai jälkiruoka, kompotti
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhilːokeˣ/
- tavutus: hil‧lo‧ke
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hilloke | hillokkeet |
genetiivi | hillokkeen | hillokkeiden hillokkeitten |
partitiivi | hilloketta | hillokkeita |
akkusatiivi | hilloke; hillokkeen |
hillokkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hillokkeessa | hillokkeissa |
elatiivi | hillokkeesta | hillokkeista |
illatiivi | hillokkeeseen | hillokkeisiin hillokkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hillokkeella | hillokkeilla |
ablatiivi | hillokkeelta | hillokkeilta |
allatiivi | hillokkeelle | hillokkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hillokkeena | hillokkeina |
translatiivi | hillokkeeksi | hillokkeiksi |
abessiivi | hillokkeetta | hillokkeitta |
instruktiivi | – | hillokkein |
komitatiivi | – | hillokkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hillokkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hilloket- |
Etymologia
[muokkaa]hillo + -ke; Käytössä 1800-luvun lopusta.[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]hilloke Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.