hillintä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hillintä (9-J)

  1. hillitseminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhilːint̪æ/
  • tavutus: hil‧lin‧tä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hillintä hillinnät
genetiivi hillinnän hillintöjen
(hillintäin)
partitiivi hillintää hillintöjä
akkusatiivi hillintä;
hillinnän
hillinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi hillinnässä hillinnöissä
elatiivi hillinnästä hillinnöistä
illatiivi hillintään hillintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hillinnällä hillinnöillä
ablatiivi hillinnältä hillinnöiltä
allatiivi hillinnälle hillinnöille
muut sijamuodot
essiivi hillintänä hillintöinä
translatiivi hillinnäksi hillinnöiksi
abessiivi hillinnättä hillinnöittä
instruktiivi hillinnöin
komitatiivi hillintöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hillinnä-
vahva vartalo hillintä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

itsehillintä

Aiheesta muualla[muokkaa]