hilla
Ulkoasu
Katso myös: Hilla |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- suomuurain. Suokasvi, joka kukkii alkukesällä ja jonka marjat kypsyvät rämeillä heinäkuun lopulla ja korvissa elokuun puolella.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhilːɑ/
- tavutus: hil‧la
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hilla | hillat |
genetiivi | hillan | hillojen (hillain) |
partitiivi | hillaa | hilloja |
akkusatiivi | hilla; hillan |
hillat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hillassa | hilloissa |
elatiivi | hillasta | hilloista |
illatiivi | hillaan | hilloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hillalla | hilloilla |
ablatiivi | hillalta | hilloilta |
allatiivi | hillalle | hilloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hillana | hilloina |
translatiivi | hillaksi | hilloiksi |
abessiivi | hillatta | hilloitta |
instruktiivi | – | hilloin |
komitatiivi | – | hilloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hilla- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
[muokkaa]1. suomuurain
|
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- hilla Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9