hilla
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]hilla (9)
- suomuurain. Suokasvi, joka kukkii alkukesällä ja jonka marjat kypsyvät rämeillä heinäkuun lopulla ja korvissa elokuun puolella.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhilːɑ/
- tavutus: hil‧la
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hilla | hillat |
| genetiivi | hillan | hillojen (hillain) |
| partitiivi | hillaa | hilloja |
| akkusatiivi | hilla; hillan |
hillat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hillassa | hilloissa |
| elatiivi | hillasta | hilloista |
| illatiivi | hillaan | hilloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hillalla | hilloilla |
| ablatiivi | hillalta | hilloilta |
| allatiivi | hillalle | hilloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hillana | hilloina |
| translatiivi | hillaksi | hilloiksi |
| abessiivi | hillatta | hilloitta |
| instruktiivi | – | hilloin |
| komitatiivi | – | hilloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hilla- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. suomuurain
|
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- hilla Kielitoimiston sanakirjassa