hilkku
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (vanhentunut, leikkimielinen) 25 pennin kolikko
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hilkku | hilkut |
| genetiivi | hilkun | hilkkujen |
| partitiivi | hilkkua | hilkkuja |
| akkusatiivi | hilkku; hilkun |
hilkut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hilkussa | hilkuissa |
| elatiivi | hilkusta | hilkuista |
| illatiivi | hilkkuun | hilkkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hilkulla | hilkuilla |
| ablatiivi | hilkulta | hilkuilta |
| allatiivi | hilkulle | hilkuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hilkkuna | hilkkuina |
| translatiivi | hilkuksi | hilkuiksi |
| abessiivi | hilkutta | hilkuitta |
| instruktiivi | – | hilkuin |
| komitatiivi | – | hilkkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hilku- | |
| vahva vartalo | hilkku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Idiomit[muokkaa]
olla hilkulla
- olla lähellä
- Kukkaruukku putosi parvekkeelta ja oli hilkulla ettei osunut!