hila

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Hila Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hila (9)

  1. säleikkö, siivilä, joka on tehty yhdensuuntaisista sauvoista
  2. (optiikka) läpinäkyvä kappale, jossa on tiheässä yhdensuuntaisia esteitä
  3. (elektroniikka) elektroniputken tai kanavatransistorin ohjauselektrodi
  4. kiteisen aineen kiderakenteen muodostuma, kidehila
  5. (vanhahtava) riu’uista rakennettu veräjä
    Veräjä tai hila, josta kylätie käypi, on kaikkien naapurien tehtävä ja kunnossa pidettävä. (rakennuskaari, 5. luku)

Ääntäminen[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hila hilat
genetiivi hilan hilojen
(hilain)
partitiivi hilaa hiloja
akkusatiivi hila; hilan hilat
sisäpaikallissijat
inessiivi hilassa hiloissa
elatiivi hilasta hiloista
illatiivi hilaan hiloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hilalla hiloilla
ablatiivi hilalta hiloilta
allatiivi hilalle hiloille
muut sijamuodot
essiivi hilana hiloina
translatiivi hilaksi hiloiksi
abessiivi hilatta hiloitta
instruktiivi hiloin
komitatiivi hiloine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

avaruushila, hilavakio, kidehila

Vieruskäsitteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hila Kielitoimiston sanakirjassa
  • hila Tieteen termipankissa