hihkunta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hihkunta (9-J)

  1. hihkuminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhihkunt̪ɑ/
  • tavutus: hih‧kun‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hihkunta hihkunnat
genetiivi hihkunnan hihkuntojen
(hihkuntain)
partitiivi hihkuntaa hihkuntoja
akkusatiivi hihkunta;
hihkunnan
hihkunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi hihkunnassa hihkunnoissa
elatiivi hihkunnasta hihkunnoista
illatiivi hihkuntaan hihkuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hihkunnalla hihkunnoilla
ablatiivi hihkunnalta hihkunnoilta
allatiivi hihkunnalle hihkunnoille
muut sijamuodot
essiivi hihkuntana hihkuntoina
translatiivi hihkunnaksi hihkunnoiksi
abessiivi hihkunnatta hihkunnoitta
instruktiivi hihkunnoin
komitatiivi hihkuntoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hihkunna-
vahva vartalo hihkunta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]