herua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

herua (52) (taivutus[luo])

  1. kihota, (alkaa) valua, vuotaa, virrata
    ...hänen huuliltansa herui muutamia sanoja... (Louise Mühlbach: Kuuriruhtinas ja Raharuhtinas)
  2. (eläimistä) tuottaa maitoa
    Illi herui Järvisuomen ennätyksen toukokuussa (Kotieläin: rehulehti kotieläintuottajille 1999)
  3. (kuvaannollisesti) saada osakseen
    "BB-Annaa painaa kova koti-ikävä: Jonilta ja Nimolta ei sympatiaa herunut!" (seiska.fi 11.09.2014)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈheruɑˣ/
  • tavutus: he‧ru‧a

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • herua Kielitoimiston sanakirjassa