herttua
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]herttua (12)
- eräs korkea aatelisarvo, eräiden kuningasperheiden lapsille myönnettävä arvo
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhertːuɑ/
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | herttua | herttuat |
| genetiivi | herttuan | herttuoiden herttuoitten (herttuain) |
| partitiivi | herttuaa | herttuoita |
| akkusatiivi | herttua; herttuan |
herttuat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | herttuassa | herttuoissa |
| elatiivi | herttuasta | herttuoista |
| illatiivi | herttuaan | herttuoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | herttualla | herttuoilla |
| ablatiivi | herttualta | herttuoilta |
| allatiivi | herttualle | herttuoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | herttuana | herttuoina |
| translatiivi | herttuaksi | herttuoiksi |
| abessiivi | herttuatta | herttuoitta |
| instruktiivi | – | herttuoin |
| komitatiivi | – | herttuoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | herttua- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: herttuatar
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- herttua Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]herttua
- yksikön partitiivimuoto sanasta herttu