herruus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

herruus (40)[1]

  1. valta-asema, ylivoima
    Suomi irtautui Venäjän herruudesta.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi herruus herruudet
genetiivi herruuden herruuksien
partitiivi herruutta herruuksia
akkusatiivi herruus;
herruuden
herruudet
sisäpaikallissijat
inessiivi herruudessa herruuksissa
elatiivi herruudesta herruuksista
illatiivi herruuteen herruuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi herruudella herruuksilla
ablatiivi herruudelta herruuksilta
allatiivi herruudelle herruuksille
muut sijamuodot
essiivi herruutena herruuksina
translatiivi herruudeksi herruuksiksi
abessiivi herruudetta herruuksitta
instruktiivi herruuksin
komitatiivi herruuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan herra vartalosta herr- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ilmaherruus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • herruus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40