Siirry sisältöön

herruus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

herruus (40)

  1. valta-asema, ylivoima
    Suomi irtautui Venäjän herruudesta.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈherːuːs/
  • tavutus: her‧ruus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi herruus herruudet
genetiivi herruuden herruuksien
partitiivi herruutta herruuksia
akkusatiivi herruus;
herruuden
herruudet
sisäpaikallissijat
inessiivi herruudessa herruuksissa
elatiivi herruudesta herruuksista
illatiivi herruuteen herruuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi herruudella herruuksilla
ablatiivi herruudelta herruuksilta
allatiivi herruudelle herruuksille
muut sijamuodot
essiivi herruutena herruuksina
translatiivi herruudeksi herruuksiksi
abessiivi herruudetta herruuksitta
instruktiivi herruuksin
komitatiivi herruuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo herruude-
vahva vartalo herruute-
konsonantti-
vartalo
herruut-

Etymologia

[muokkaa]

sanan herra vartalosta herr- ja suffiksista -uus

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

hegemonia

Yhdyssanat
[muokkaa]

ilmaherruus

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • herruus Kielitoimiston sanakirjassa