herpaantua

Suomi

Verbi

herpaantua (52-J) (taivutus[luo])

1. (esimerkiksi keskittymisestä, valppaudesta, jännityksestä tai jostakin fyysisestä kyvystä: ) heiketä, väsyä, uupua, raueta, lientyä, lamaantua, veltostua hetkellisesti

   Älä anna huomiosi herpaantua!

   Hänen otteensa köydestä herpaantui, ja hän putosi.

   Hän työskenteli lähes koko päivän herpaantumatta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈherpɑːnˌt̪uɑˣ/
• tavutus: her‧paan‧tu‧a

Liittyvät sanat

• hermo, herpo, herppo
• hervoton
• hervota, hermota, hervahtaa

Aiheesta muualla

• herpaantua Kielitoimiston sanakirjassa