herjaus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]herjaus (39)
- herja, loukkaus, riena, alentava tai halventava kommentti
- "Johtajaan kohdistuvia herjauksia katsotaan aika vinoon," sanoi alempi esimies alaiselleen.
- edellisen tekeminen, herjaaminen
- (historia, oikeustiede) aikaisemmin käytössä ollut kunnianloukkausrikoksiin sisältynyt rikosnimike, jonka alaiseen tekoon syyllistyi se, joka perusteettomasti nimesi toisen syypääksi rikokseen; voitiin tuomita myös tuottamuksellisena
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈherjɑus/ tai /ˈherjɑu̯s/
- tavutus: her‧ja‧us / her‧jaus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | herjaus | herjaukset |
| genetiivi | herjauksen | herjausten herjauksien |
| partitiivi | herjausta | herjauksia |
| akkusatiivi | herjaus; herjauksen |
herjaukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | herjauksessa | herjauksissa |
| elatiivi | herjauksesta | herjauksista |
| illatiivi | herjaukseen | herjauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | herjauksella | herjauksilla |
| ablatiivi | herjaukselta | herjauksilta |
| allatiivi | herjaukselle | herjauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | herjauksena | herjauksina |
| translatiivi | herjaukseksi | herjauksiksi |
| abessiivi | herjauksetta | herjauksitta |
| instruktiivi | – | herjauksin |
| komitatiivi | – | herjauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | herjaukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
herjaus- | |
Etymologia
[muokkaa]- teonnimi verbistä herjata
Liittyvät sanat
[muokkaa]Vieruskäsitteet
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- herjaus Kielitoimiston sanakirjassa