herjaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
herjaaminen (38)
- teonnimi verbistä herjata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | herjaaminen | herjaamiset |
| genetiivi | herjaamisen | herjaamisten herjaamisien |
| partitiivi | herjaamista | herjaamisia |
| akkusatiivi | herjaaminen; herjaamisen |
herjaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | herjaamisessa | herjaamisissa |
| elatiivi | herjaamisesta | herjaamisista |
| illatiivi | herjaamiseen | herjaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | herjaamisella | herjaamisilla |
| ablatiivi | herjaamiselta | herjaamisilta |
| allatiivi | herjaamiselle | herjaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | herjaamisena (herjaamisna) |
herjaamisina |
| translatiivi | herjaamiseksi | herjaamisiksi |
| abessiivi | herjaamisetta | herjaamisitta |
| instruktiivi | – | herjaamisin |
| komitatiivi | – | herjaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | herjaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
herjaamis- | |