henkiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
henkiminen (38)
- teonnimi verbistä henkiä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | henkiminen | henkimiset |
| genetiivi | henkimisen | henkimisten henkimisien |
| partitiivi | henkimistä | henkimisiä |
| akkusatiivi | henkiminen; henkimisen |
henkimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | henkimisessä | henkimisissä |
| elatiivi | henkimisestä | henkimisistä |
| illatiivi | henkimiseen | henkimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | henkimisellä | henkimisillä |
| ablatiivi | henkimiseltä | henkimisiltä |
| allatiivi | henkimiselle | henkimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | henkimisenä (henkimisnä) |
henkimisinä |
| translatiivi | henkimiseksi | henkimisiksi |
| abessiivi | henkimisettä | henkimisittä |
| instruktiivi | – | henkimisin |
| komitatiivi | – | henkimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | henkimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
henkimis- | |