henkari

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

henkari (6)[1]

  1. (arkikieltä) vaateripustin
    ripustaa henkariin

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈheŋkɑri/
  • tavutus: hen‧ka‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi henkari henkarit
genetiivi henkarin henkarien
henkareiden
henkareitten
partitiivi henkaria henkareita
henkareja
akkusatiivi henkari;
henkarin
henkarit
sisäpaikallissijat
inessiivi henkarissa henkareissa
elatiivi henkarista henkareista
illatiivi henkariin henkareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi henkarilla henkareilla
ablatiivi henkarilta henkareilta
allatiivi henkarille henkareille
muut sijamuodot
essiivi henkarina henkareina
translatiivi henkariksi henkareiksi
abessiivi henkaritta henkareitta
instruktiivi henkarein
komitatiivi henkareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo henkari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • henkari Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6