helppoheikki

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

helppoheikki (5-A)

  1. (puhekieltä) supliikki ja äänekäs torikauppias
    Joka toinen perjantai toripäivät, kierreltiin ruokatunnilla myyntikojujen ympärillä: kintaita, vaateripustimia, kirjavia kampoja, helmiä, kukkaroita, sianporsaita, koppamummoja, helppoheikkejä: — ja tosta noin kaksi paria alushousuja ja henkari. (Anelma Salo: Itkevä nukke, 1977)
  2. (kuvaannollisesti) epäluotettava, mutta sujuvasanainen, omaa asiaansa ylistävä ja hyvää lupaava henkilö
    Kansanedustuslaitoksen ongelma on nimenomaan siinä, että kansa pääsee valitsemaan sinne kaikenmaailman helppoheikkejä ja populisteja. (keskustelupalstaviesti, kauppalehti.fi, 2010)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhelpːoˌhei̯kːi/
  • tavutus: help‧po‧heik‧ki

Etymologia[muokkaa]

Yhdyssana sanoista helppo ja Heikki. Heikki-nimen yhteydestä sanan syntyyn on monta tarinaa, mutta todellisuudessa se lienee valikoitunut alkusoinnun mukaan.[1][2]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Johanna Halonen: Kieli-ikkuna. Helppoheikki ja laiskajaakko. Helsingin Sanomat, 21.4.1998. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.9.2017
  2. Kirsti Aapala: Monena mikot maailmalla. Kielikello, 2005, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.9.2017