heli

Mono

Substantiivi

heli

1. tuli

Viro

Substantiivi

heli (gen. heli, part. heli)

1. ääni (kuuloaistimus)
2. sointi, soundi
3. (musiikki) sävel

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 17 (elu) elu

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	heli	helid
genetiivi	heli	helide
partitiivi	heli	helisid
illatiivi	helisse	helidesse
inessiivi	helis	helides
elatiivi	helist	helidest
allatiivi	helile	helidele
adessiivi	helil	helidel
ablatiivi	helilt	helidelt
translatiivi	heliks	helideks
terminatiivi	helini	helideni
essiivi	helina	helidena
abessiivi	helita	helideta
komitatiivi	heliga	helidega

Huomautukset

• Ihmisen ääni on hääl.

Liittyvät sanat

• helistama, helin

Yhdyssanat

• heliastmik, helihark, helikiirus, helikunst, helilaad, helilooja, heliplaat, heliteos

Aiheesta muualla

• heli Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• heli sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)