hela

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hela (9)

  1. puuesineeseen kiinnitetty metallivahvike tai -koriste

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhelɑ/
  • tavutus: he‧la

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hela helat
genetiivi helan helojen
(helain)
partitiivi helaa heloja
akkusatiivi hela;
helan
helat
sisäpaikallissijat
inessiivi helassa heloissa
elatiivi helasta heloista
illatiivi helaan heloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi helalla heloilla
ablatiivi helalta heloilta
allatiivi helalle heloille
muut sijamuodot
essiivi helana heloina
translatiivi helaksi heloiksi
abessiivi helatta heloitta
instruktiivi heloin
komitatiivi heloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hela-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hela Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

hela (yks. akk. helan, mon. helaj, mon. akk. helajn)

  1. valoisa, vaalea

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Ido[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

hela

  1. vaalea

Ruotsi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

hela

  1. (taivutusmuoto) yksikön yleissuvun heikko muoto sanasta hel
  2. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko muoto sanasta hel
  3. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta hel

Adverbi[muokkaa]

hela (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

  1. koko