heitukka

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

heitukka (14-A)

  1. nuoruutensa tähden vielä hieman ymmärtämätön tyttö
    tytön heitukka
  2. naikkonen, moraaliltaan tai tavoitteiltaan kevyehkö nainen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heitukka heitukat
genetiivi heitukan heitukoiden
heitukoitten
heitukkojen
(heitukkain)
partitiivi heitukkaa heitukoita
heitukkoja
akkusatiivi heitukka; heitukan heitukat
sisäpaikallissijat
inessiivi heitukassa heitukoissa
elatiivi heitukasta heitukoista
illatiivi heitukkaan heitukkoihin
heitukoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi heitukalla heitukoilla
ablatiivi heitukalta heitukoilta
allatiivi heitukalle heitukoille
muut sijamuodot
essiivi heitukkana heitukkoina
heitukoina
translatiivi heitukaksi heitukoiksi
abessiivi heitukatta heitukoitta
instruktiivi heitukoin
komitatiivi heitukoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

  • unkarin sanasta haidu ’rosvo’, mon. haidúk) < turkin sanasta haydut (’rosvo’). Sanan feminiinistyminen on tapahtunut suomessa. Vielä 1900-luvun alussa sanalla tarkoitettiin yleensä miestä merkityksissä ’kätyri’, ’henkivartija’.[1]

Viitteet[muokkaa]

  1. Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.