heittäjä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]heittäjä (10)
- henkilö, joka heittää
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhei̯t̪ːæjæ/
- tavutus: heit‧tä‧jä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heittäjä | heittäjät |
| genetiivi | heittäjän | heittäjien (heittäjäin) |
| partitiivi | heittäjää | heittäjiä |
| akkusatiivi | heittäjä; heittäjän |
heittäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heittäjässä | heittäjissä |
| elatiivi | heittäjästä | heittäjistä |
| illatiivi | heittäjään | heittäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heittäjällä | heittäjillä |
| ablatiivi | heittäjältä | heittäjiltä |
| allatiivi | heittäjälle | heittäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heittäjänä | heittäjinä |
| translatiivi | heittäjäksi | heittäjiksi |
| abessiivi | heittäjättä | heittäjittä |
| instruktiivi | – | heittäjin |
| komitatiivi | – | heittäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | heittäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka heittää
|