hehko

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hehko (1)

  1. (vanhaa kirjasuomea) sukukypsä lehmä, joka ei ole vielä kertaakaan poikinut; hieho

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: ['he̞ç.ko̞]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hehko hehkot
genetiivi hehkon hehkojen
partitiivi hehkoa hehkoja
akkusatiivi hehko;
hehkon
hehkot
sisäpaikallissijat
inessiivi hehkossa hehkoissa
elatiivi hehkosta hehkoista
illatiivi hehkoon hehkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hehkolla hehkoilla
ablatiivi hehkolta hehkoilta
allatiivi hehkolle hehkoille
muut sijamuodot
essiivi hehkona hehkoina
translatiivi hehkoksi hehkoiksi
abessiivi hehkotta hehkoitta
instruktiivi hehkoin
komitatiivi hehkoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Rinnakkaiset kirjoitusasut[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hehko Vanhan kirjasuomen sanakirjassa