havu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

havu (1)

  1. sellaisen puun, jonka lehteä vastaava kasvinosa on pitkä ja kapea neulanen, lehvästön osasta käytettävä nimitys
    Haudalle laskettiin havuista tehty seppele.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑʋu/, [ˈhɑ̝ʋu]
  • tavutus: ha‧vu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi havu havut
genetiivi havun havujen
partitiivi havua havuja
akkusatiivi havu;
havun
havut
sisäpaikallissijat
inessiivi havussa havuissa
elatiivi havusta havuista
illatiivi havuun havuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi havulla havuilla
ablatiivi havulta havuilta
allatiivi havulle havuille
muut sijamuodot
essiivi havuna havuina
translatiivi havuksi havuiksi
abessiivi havutta havuitta
instruktiivi havuin
komitatiivi havuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo havu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

havuaita, havuhalko, havukasa, havukate, havukirva, havukirves, havuköynnös, havulaavu, havumaja, havumetsä, havunneulanen, havunoksa, havupuu, havusammal, havuseppele, jalkahavu, katajanhavu, katehavu, kuivikehavu, kutuhavu, kuusenhavu, lattiahavu, männynhavu, porrashavu, suojahavu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • havu Kielitoimiston sanakirjassa
  • havu Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa