havahtuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]havahtuminen (38)
- teonnimi verbistä havahtua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | havahtuminen | havahtumiset |
| genetiivi | havahtumisen | havahtumisten havahtumisien |
| partitiivi | havahtumista | havahtumisia |
| akkusatiivi | havahtuminen; havahtumisen |
havahtumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | havahtumisessa | havahtumisissa |
| elatiivi | havahtumisesta | havahtumisista |
| illatiivi | havahtumiseen | havahtumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | havahtumisella | havahtumisilla |
| ablatiivi | havahtumiselta | havahtumisilta |
| allatiivi | havahtumiselle | havahtumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | havahtumisena (havahtumisna) |
havahtumisina |
| translatiivi | havahtumiseksi | havahtumisiksi |
| abessiivi | havahtumisetta | havahtumisitta |
| instruktiivi | – | havahtumisin |
| komitatiivi | – | havahtumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | havahtumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
havahtumis- | |