haukotus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]haukotus (39)
- väsymykseen tai kyllästymiseen yhdistetty refleksi, joka pakottaa syvään hengitykseen suun kautta
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑu̯kot̪us/
- tavutus: hau‧ko‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haukotus | haukotukset |
| genetiivi | haukotuksen | haukotusten haukotuksien |
| partitiivi | haukotusta | haukotuksia |
| akkusatiivi | haukotus; haukotuksen |
haukotukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haukotuksessa | haukotuksissa |
| elatiivi | haukotuksesta | haukotuksista |
| illatiivi | haukotukseen | haukotuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haukotuksella | haukotuksilla |
| ablatiivi | haukotukselta | haukotuksilta |
| allatiivi | haukotukselle | haukotuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haukotuksena | haukotuksina |
| translatiivi | haukotukseksi | haukotuksiksi |
| abessiivi | haukotuksetta | haukotuksitta |
| instruktiivi | – | haukotuksin |
| komitatiivi | – | haukotuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haukotukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
haukotus- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. väsymykseen tai kyllästymiseen yhdistetty refleksi, joka pakottaa syvään hengitykseen suun kautta
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- haukotus Kielitoimiston sanakirjassa