haukotus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

haukotus (39)[1]

  1. väsymykseen tai kyllästymiseen yhdistetty refleksi, joka pakottaa syvään hengitykseen suun kautta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑu̯kot̪us/
  • tavutus: hau‧ko‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haukotus haukotukset
genetiivi haukotuksen haukotusten
haukotuksien
partitiivi haukotusta haukotuksia
akkusatiivi haukotus;
haukotuksen
haukotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi haukotuksessa haukotuksissa
elatiivi haukotuksesta haukotuksista
illatiivi haukotukseen haukotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi haukotuksella haukotuksilla
ablatiivi haukotukselta haukotuksilta
allatiivi haukotukselle haukotuksille
muut sijamuodot
essiivi haukotuksena haukotuksina
translatiivi haukotukseksi haukotuksiksi
abessiivi haukotuksetta haukotuksitta
instruktiivi haukotuksin
komitatiivi haukotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo haukotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
haukotus-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39